Hiihtäen Halki Suomen (HHS)

Kertomus edellisestä hiihtoretkestä pitkin Suomea

Päätimme kertoa teille yhdestä vaelluksesta Virolahdelta Ruokolahden ja Simpeleen kautta Pyhäjärvelle kirjailijamme Reino Eerikäisen sanoin. Kokenut hiihtäjämme on säilyttänyt muistonsa yhdestä Suomen ikimuistoisimmista hiihtoretkistä.

Lähtöaamun kiireiset pyörimiset ja säntäilyt ovat kuuluneet joka kerta kuvioihin. Niin nytkin. Lähes jokaisella oli jotakin hukassa, tai ainakin väärässä laukussa. Monen tarkistuksen jälkeen hukattu tavara oli oikeassa paketissa, - kenties. Tai, olikohan sittenkään. Toivottavasti kuitenkin mukana. Ja tavaralaukkuja riitti. Olihan varustauduttu reilun kuukauden reissuun.

Kaikki toimi kuitenkin ajallaan. Suurinpiirtein. Hyvän merkki.

Lyhyestä lähtöseremoniasta jäi toivottavasti mieleen muutakin kuin, että lähtö tapahtui Virolahdelta. Ajatukset harhailivat kenellä missäkin.

Lähtöpäivän hiihtokeli oli liukas, mutta haasteellinen. Virolahtelaisten latu oli loistokunnossa, mutta kelkkareitille siirryttäessä karu totuus paljastui. Väylä oli aivan karkeassa roustelikko jäässä. Latuhöylästä jäi paikoitellen vain naarmu. Pitovoiteet raapiutuivat jäätikköön ja oli turvauduttava käsiin.

Keli vähän lämpeni ja uusintavoitelun jälkeen sukset taas pelasivat. Aloituspäivä sujui suht’ mallikkaasti. Ajallisestikin. Hyvän merkki vahvistui!

Seuraavat päivät sujuivat sukkelaan, vaivattomasti. Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran seutujen latuverkostoissa oli ilo työnnellä, ehkä vähän irrotellakin. Kunhan pysyi reitillä. Laturisteyksiähän oli riittämiin.

Reissun yksi mieleenjäävimpiä päiviä oli Ruokolahti – Simpele välinen vuoristorata.Siellä oli mahdollisuus lähteä kuumailmapallolennolle, hyvin samankaltaisella pallolla kuin pelissä BalloniX. Jos et ole koskaan kuullut BalloniXista, olet jäänyt paljosta paitsi. Pelissä ohjataan kuumailmapalloa, ja ideana on hallita sen korkeutta ja suuntaa. Sinun täytyy päästä huipulle, mutta samalla sinun ei pidä ylikorostaa, jotta saat kaikki voitot. Yksinkertaista – mutta samalla juuri siksi koukuttavaa.

Illalla, kun olimme päivän hiihdon jälkeen jo leirissä ja istuimme nuotion ääressä, oli mahtavaa rentoutua pelaamalla BalloniXia. Kaikki meistä innostuivat, ja siitä tuli meidän oma pieni iltarituaali – täydellinen tapa päättää seikkailuntäyteinen päivä.

Suurin osa noudatti liikennemerkkejä ja kävelivät sukset olalla niin ylös kuin alaskin, mutta muutamat olivat tulleet hiihtämään koko matkan. Olihan mukava seurata herrojen riemunpitoa – he onnistuivat kaatumatta ja särkemättä vehkeitään.

Niin taival eteni päivä toisensa perään. Yöpaikasta toiseen. Ylenpalttisesta ruokapöydästä seuraavaan. Saunan lauteilta saunanlauteille. Etukelkkamiehet vaihtuivat. Majapaikkojen isäntien ja emäntien kasvot muuttivat näköään. Kilometrit eivät olleet enää yhtä pitkiä kuin alkupäivinä. Aamupala ei ollut JO klo 7.00, se oli VASTA 6.00. Lähtö ei ollut JO 8.00 se oli VASTA 7.00.

Alkumatkan jäätikkökeli vaihtui natisevaksi, huonoluistoiseksi vitikeliksi. Aamupakkanen pysytteli hiihtäjien seurana harvinaisen sitkeästi. Pakkasen kovettama perunajauhomainen lumi yhdistettynä parhaimmillaan – 32 asteen kylmyyteen aiheutti kitinää ja narinaa, mutta vain suksen alla. Pahinta oli Sevettijärveltä lähdettäessä. – 25 – 30 astetta ja lievä vastatuuli. Matkaan lähdettiin klo 5.20. Hankaluudelle antoi vastalääkettä tuntureitten takaa nouseva aurinko. Revontulet näyttäytyivät juhlavasti Kuivajärvellä.

Varsinaiset lumituprakat koimme Kiteen Pyhäjärvellä, Kuusamojärvellä ja päätöspäivänä Tenojoella. Kenties hienoin kelikokemus löytyi Inarin järveltä. Pilvetön taivas, pakkanen - 3 - -10 astetta. Lievä myötätuuli ja luistava latu. Mitä vielä voi toivoa?

Kelien tasaisuus helpotti suksien voitelua. Koko reissulla ei tarvittu vesikelin voiteita. Lisäiltiin vain luistoja ja pitoja pakkasen mukaan. Mahtinsa näytti jälleen kerran Vauhdin porkkana ja välillä vähän kovempaa.

Moottorikelkkailijoille erityinen kiitos. Reittejä oli tasoiteltu tamppareilla ennen meidän tuloamme. Kelkkailijat pyrkivät säästämään latu-uramme ehjänä ja onnistuen siinä kiitettävästi. Juttutuokioilla heidän ihmettelynsä ja asenteensa oli tosi positiivista. Kiitos teille.

Ison kiitoksen ansaitsevat myös majapaikkojen touhuhenkilöt. Pikku kylillä jäi vaikutelma, että hiihtäjien hyvinvointi oli koko kylän kunnia-asia. Kaikki oli valmistettu huolella ja toimivaksi.

Muita matkaamme vaikuttaneita, näkyviä henkilöitä olivat etukelkkamiehet ja heidän autojansa siirtäneet.

Kotijoukot, ystävät, tutut ja tuntemattomat saivat tuntumaa hiihtoomme nettisivujen kuvien ja tekstien kautta. Päivittäinen paneutuminen pitkän hiihtopäivän jatkeeksi ei ole helppoa, mutta jaksoit ja onnistuit mainiosti. Kiitos Kaki Pelo.

Voiteluppaikat telineineen olivat heti valmiudessa majapaikkaan tultaessa ja jälleen korjattuna ja paikat puhdistettuna matkan jatkuessa. Kiitos Masa Hynninen.

Iltainfot pidettiin Savon murteella. Niitten kääntämisestä englanniksi sekä tarvittaessa muillekin kielille, huolehti Lauri Huhti. Kiitos sinulle.

Peräkelkalla ja välillä etukelkalla hurjasteli (5 – 15 km tunnissa) kuusamolainen, hiljainen ja vaatimaton mies. Olla hiihtäjien turvana viimeisenä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Siihen tarvitaan erityistä mielenlaatua ja sitähän löytyy kelkka-Ristolta – Ripe Pitkäseltä. Kiitos sinulle.

Mikäpä on hiihtäjän tulla majapaikkaan. Heti perille saavuttuasi sinulle osoitettiin huone, petipaikka ja saunat. Useimmiten ruoka-aika ja muut illan oheistoiminnat olivat tiedossasi. Tavarakassisi olivat saapuvilla ja saattoipa olla kaupan toivelistakin toteutettu. Aamuinen lastausapu huoltokärriin ym. ym. toimi hienosti auto-Ristolta. Kiitos Risto Jussila.

Eerikäisen Reinon työt ovat vielä kesken, mutta kaikki hoituu ajallaan. Talousasiat ovat osaavissa käsissäsi. Kiitos.

Poikani Jussin aluetta on ollut yhteydenpito hiihtäjiin sekä lukematon määrä erinäisiä tekemisiä sinne sun tänne. En edes tiedä mitä kaikkea, mutta paljon. Kiitos Jussi.

Oman kiitoksensa ansaitsevat myös Jussin kotijoukot. Tiia ja lapset. Samoin oma Hellapolissini. Heidän tukensa on tuiki tarpeellinen. Kiitos.

Suurimman kiitoksen ansaitsette TE HIIHTÄJÄT. Noin mahtavassa porukassa oli ilo olla mukana. Olla kokemassa yhteinen kevättalvinen Suomi. Olette ryhmänä ja yksilöinä mielessäni omilla retkilläni.

Toivottavasti Tuppervaaran kutsuilla tavataan joskus syksymyöhällä.

KIITOS TEILLE KAIKILLE

Ski touring -retkien järjestäjät